Olin upouusi ja minut laitettiin tovereideni kanssa suureen ja pimeään laatikkoon, joka lopulta joutuisi jonkun onnellisen ihmisen käteen.

Mietin jo tulevaisuuttani uutena perheenjäsenenä. He kuuntelisivat minua ja puhuisivat minulle, he ottaisivat lomillensa mukaan, se lataisivat minut täyteen ihanan suussa sulavaa akkua ja sulkisivat kiinni öisin. He pitäisivät minusta huolen ja saisin auttaa heitä selviytymään töiden ja arkipäivän asioiden kanssa. Näkisin kuinka he lähettelisivät minusta rakkausviestejä toiselle sukupuolelle ja kuulisin heidän mehukkaimmat ja kuumimmat juorut.

Voi toivoin tosiaankin, että pääsisin jonkun nuoren tytön elämään käsiksi, mutta mitä minä sainkaan! Sain sohvaperunan, lihavan ja haisevan tepsin kannattajan, joka ei nouse ylös sohvaltaan muuta kuin vessaan ja sielläkin haju on mitä kammottavin. Hän ei edes huuhtele käsiään vaan koskettelee minun hienoja näppäimiäni tahmaisilla ja likaisilla ja paksuilla sormillaan.

Olen ollut hänellä vain yhden päivän ja olen tippunut jo kerran maahan ja olen voinut pahoin jo miljoona kertaa hänen pierujensa ansiosta ja kuten varmaan jo arvaatte… Joudun olemaan hänen takataskussaan joka ainoa hetki! Inhottava duuni tämä tämmöinen. Voi kunpa hän kyllästyisi minuun ja hakisi uuden.

Vihdoinkin koitti yö. Hän sulki minut ja pisti pöydälle, sain nukkua! Ei tarvinnut olla valveilla ja kuunnella miehen hekotusta TV:n äänen seasta. Nyt saan viimeinkin hetken rauhan. Toivon että huomisesta tulee parempi päivä…

Hän ei ole noussut sohvaltaan viikkoon. Ei ole käynyt suihkussa, eikä liioin missään muuallakaan. Hän kävi vessassakin viimeksi eilen. Nyt hän on nukahtanut ja hänen kätensä on päälläni. Se on niin paksu ja painava, että pelkään hajoavani. En vielä halua hajota, olen liian nuori sellaiseen. Haluan saada vielä monia kymmeniä miljoonia viestejä ja puheluita ennen kuin hajoan. En vain voi hajota, en nyt.

Hän kääntyi. Nyt hän ei ole enää päälläni, mutta valitettavasti hän kääntyi liian nopeasti ja se sai sohvan tärähtämään ja minut putoamaan suoraan maassa olevaan olutlasiin, joka oli täynnä likaista ja vanhaa ja lämmintä olutta. En voinut enää hengittää, minä hukuin. En saanut enää huudettua apua, olin tuhon oma. Minä hukuin…