Hei vain kaikki lukijat! (Jos teitä vielä on!)

Olen pitänyt tätä blogia jo vuosia ja matkalla olen tehnyt muitakin blogeja yksin ja yhdessä erään ystäväni kanssa.

Niinpä olen päättänyt pitää vain kolme blogia toimintakunnossa. Tällä blogilla on tunnearvoa ja tämä sisältää paljon asioita, jotka haluan säilyttää, joten en poista tätä ennen kuin olen saanut jokaisen kirjoituksen, jokaisen kommentin ylös...

Sitä ennen tässä ovat ne blogit joita vielä ylläpidän:

http://hoop.vuodatus.net/
Blogi on omistettu Hoop Dancelle ja kaikelle mikä liittyy kuntoiluun, laihduttamiseen tai ruokaan.

http://deezmo.blogspot.com/
Blogi on omistettu kirjoittamiselle, sille ihanimmalle harrastukselle mitä tiedän! Blogi sisältää myös kuvia muista taidemuodoista, mitä harrastan...

http://inspiraationmaa.blogspot.com/
Blogi on yhteinen parhaan ystäväni kanssa. Yhdessä haluamme jakaa inspiraatiota juuri Sinulle. Blogi sisältää paljon kirjoitusharjoituksia, kirja-arvosteluja ja muita kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyvää!

Olen tässä monia kuukausia kehitellyt kirjani juonta ja olen sen moneen otteeseen muuttanut. Välillä olen kuvannut tarinaa kaikkitietävän kertojan äänellä, välillä olen päähenkilön näkökulmasta... Välillä tarina sijoittui nykyaikaan, jossa tapahtui kaikenlaista yliluonnollista mutta tämän hetkinen tarina sijoittuu kokonaan ihan uuteen maailmaan, fantasiamaailmaan, jonka olen ihan itse kehitellyt.

Fantasiamaailman suunnittelu on ollut pitkä prosessi ja nyt tällä hetkellä se on suurin piirtein siinä vaiheessa että voin alkaa itse kirjoittamisen. Totta kai tarinan kuluessa myös maailmakin sen ympärillä muuttuu ja sinne syntyy uusia eläinlajeja, ruokia, kasvillisuutta jne... Kaikkein hauskinta tarinassa on se, että siinä on erikoisia työtehtäviä. Esimerkkinä päähenkilön työ on istua paperipinojen päällä. En kerro siitä sen enempää ettei yllätykset mene pilalle. Eräs toinenkin tarinan hahmoista on mielenkiintoinen. Hahmot ovat erikoisia ja heitä on mukava oppia tuntemaan enemmän kun tarina kasvaa.

Tällä hetkellä olen saanut lukusuunnitelman valmiiksi ja juoni on suurin piirtein kirjoitettuna lyhyesti paperille. Enää täytyy vain kirjoittaa!

Tästä se lähtee! =)

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin ystävän, jonka tapasin kirjoittaja piirissä. No nyt olemme yhdessä perustaneet kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyvän blogin.

Sen nimi on Inspiraation Maa

http://inspiraationmaa.blogspot.com/

Blogiin kirjoitamme kirjallisuudesta, esim. kirja-arvosteluja ja kirjailijoiden esittelyjä. Joka viikko kirjoitamme sunnuntaisin blogiin uuden kirjoitusharjoituksen, johon me sitten vastaamme viikon aikana. Viime sunnuntaina ystäväni kirjoitti harjoituksen, seuraavaksi on minun vuoroni. Blogista löydätte myös jatkokertomuksen, jota kirjoitamme yhdessä.

Vinkki:
Jos inspiraatiota ei synny, sitä kannattaa "pakottaa" esille vaikka harjoitusten kautta. Mistä tahansa saattaa inspiraatio syntyä. Jo pelkästään ulos katselemalla syntyy hyviä kuvauksia! KOIKEILKAA!
Kiitokset uudelle ystävälleni, jolta kuulin tämän vinkin! ;)

Jes!
Nyt sitten keksin sen kauan odotetun kirjan aiheen! Mutta koska en halua pilata ihmisten iloa lukea tarinaani sitten vasta kun se on valmis, en kerro juonesta kovinkaan paljoa. Sen voin sanoa, kuten edellisissä kirjoituksissani olen todennut, tarina on fiktiivistä mutta osaksi myös totta. Siinä on jotain fantasiamaailmaan soveltuvaa...

Kirjoittajapiiristä sen verran...
Löysin sieltä uuden ystävän, joka on myös kirjoittamassa romaania. Meillä on siis jotain yhteistä. :) Pidämme yhteyttä sekä paikan päällä kirjoittajapiirissä että myös netin välityksellä... Vihdoinkin löysin ystävän, joka on kiinnostunut myös kirjoittamisesta! =) Saadaan antaa toisillemme palautetta ja kannustaa jatkamaan! :)

Liityin sitten paikkakuntani Kirjailijapiiriin ja tapasin muutamia muitakin ihmisiä, jotka pitävät kirjoittaisesta. Ehkä saan sitä kautta myös kirjaani lisää inspiraatiota ja tämä projekti menee eteenpäin.

Ajatuksia kirjasta:

• Nuorille/Nuorille aikuisille
• Tarinassa on jotain, mikä jättää lukijalle paljon mielikuvituksen varaa
• Tarinassa on jotain, mitä ei oikeasti voi tapahtua...ainakaan meidän mielestä...
• Tarina vie mukanaan heti ensimmäisestä luvusta ihan viimeiseen sanaan asti...

Mihin aikaan tämä voisi liittyä? Menneeseen, nykypäivään vai tulevaan? Vai kenties vähän niihin kaikkiin? Sitä pitää vielä miettiä...

Tuumailin aikani, puolisen toista kuukautta, mittailin ja punnitsin asioita. Millainen olisi hyvä novelli tai jopa kirja?

Edessäni on vanha novelli, ja toinenkin, joista voisin kyhätä uuden version. Tarinassa olisi osa ensimmäistä novellia ja osa toista novellia. Mutta miten yhdistän ne?

Olen miettinyt sitä ja kehitellyt erilaisia suunnitelmia ja miettinyt niitä myös unissani... Kerran yöllä nousin ja idea tuli, joten raahauduin MP4-soittimeni äärelle ja tallensi sinne pienen ajatuksen ylös, jotta muistaisin sen vielä aamulla herätessäni...

Tuosta on kohta viikko aikaa ja sain vihdoinkin aikaiseksi tulla tietokoneelle ja kirjoittaa sen ylös. Se ei ollut huono, mutta pienellä hiomisella siitä tulisi hyvä alku tarinalle, josta ehkä joskus kasvaa kauan odotettu kirja! Tästä se lähtee...!

Päätin nyt sitten tehdä tästä vuodatuksesta sellaisen "ajatus" -blogin, jonne kokoan ajatuksia mutta en runojani enkä tarinoitani vaan ne siirrän tänne --> Aukea.net

Tämä vuodatus blogini jatkaa olemistaan, mutta vain erilaisessa muodossa! Pidän edelleen kategoriaa Kirja-Prosessi kasassa mutta poistan esim. "Novellit" ja "Runot" kokonaan... Parempi pitää kaikki tarinat ja runot samassa paikassa ettei ihmiset eksy

Kaivoin esille vanhoja novelleja ja tarinoiden pätkiä, jotka olin sullonut kaikki joko suureen kansioon tai polttanut DVD- tai CD-levyille. Joskus niitä oli myös disketeillä, mutta se aika on jo historiaa...

Edessäni on suuri ja kalteva pino paperia ja mustaa teksitä jokaisella sivulla jonkin verran. Kävin niitä läpi ja lueskelin alkuja, mutta lopulta vain jäin haaveilemaan ja miettimään asioita mielessäni. Kertasin vanhojen tarinoiden juonet läpi ja mietin uutta ideaa. Voisinko kenties niitä jotenkin yhdistää ja tehdä niistä kirjan?

Silmäni sumenivat, kun otin tekstin käteeni ja katsoin vain 9 kokoista teksitä. Mitä järkeä oli tulostaa noin pientä tekstiä? Oliko kenties paperi silloin lopussa vai halusinko vain näyttää että olisin kirjoittanut paljon? Toisaalta... 6 sivua pientä teksitä olikin jotain 20-30 sivua normaalikokoista!

Nyt kun olen koonnut kaikki järkevän tuntuiset novellit ja juonet yhteen. Idea on edelleen tuntematon. Ehkä kyseessä olisi kuitenkin nuorisolle suunnattu kertomus? Ei kuitenkaan lapsille, koska se saattaisi olla liian pitkä tai muuten vain "vaarallista" tekstiä. Vai voisiko se olla enemmän nuorille aikuisille...?

Lopulta kuitenkin päätin sitten jättää idean keksimisen tälle päivää ja ottaa vähän etäisyyttä ja miettiä asioita. Ehkä se idea syntyy kun nautiskelen lämmintä teetä, katselen ulos ikkunasta kesän vihreyttä ja kuuntelen kaunista musiikkia... Kirjan teko on pitkä prosessi, joten en halua kiiruhtaa sen teossa. Etenen hitaasti ja suunnittelen tarkasti, sillä niinhän sanontakin kuuluu: "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."

Olen jo 12 vuotta halunnut kirjoittaa kirjan, joten sen minä vielä teen! Tämä on prosessi, jolle annan aikaa ja vaivaa. Ehkä lukijoitakin sitten ajan mittaa tulee tällekin blogille enemmän kirjan myötä! Täten päätän 1. Kirja-Prosessin otteen! Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani kirjan kirjoittamisesta!

Koska vuodatus on nyt sitten (varmaan jo kauan aikaa sitten) uudistunut ja tuonut lisää uusia ja parempia (ja elämää helpottavia) päivityksiä, niin päätin itsekin päivitellä tätä blogia! :) Nyt kun tässä voi lisätä kirjoittajia, muokata kategorioita ym. helpommin kuin ennen, on tässä nyt sitten kivempi jatkaa kirjoittamista!

Ihanko Pihalla? -tapahtuma sai minut sitten innostumaan entistäkin enemmän tästä kirjoittamisen puolesta. Tuo tapahtuma on vieläkin käynnissä (19.-20.5.2009) Vaasassa. Tarinani on siellä esillä ja toivottavasti se on ihmisten mieleen! :) Ehkä saan vielä aikaan sen kauan haaveilemani novellikokoelman! :) Tai sitten O.I.K.E.A.N. kirjan! :)

Luin Ihanko Pihalla -tapahtumassa myös kaksi tarinaani. Toisen löydät niistä täältä!

Kiinnostuitko? Jatka ihmeessä blogini seuraamista! :) Kirjoittelen tänne aina kun inspiraatio iskee tai tulee jotain uusia tuulia kirjoittamisen saralla! :)

Hyvää kevään/kesän jatkoa!

...muutin sitten kimpsuni ja kampsuni tuonne Bloggerin puolelle! Tämä vuodatus vähäsen tökkii... :/ Osa teistä on varmaan jo mut "bonganneet" tuolta blogilistan kautta ja löytäneet sen uuden osoitteen, mutta tässä se vielä teille muillekin: http://deezmo.blogspot.com/
Tuonne kirjoitan myös osan teksteistä englanniksi, mutta toki sieltä löytyy edelleen myös omaa äidinkieltäni eli suomeakin! =)

I have been moved my blod in Blogger: http://deezmo.blogspot.com/
I hope you will enjoy there! =)
There is also texts in English so you will understand them! =)

Tänään kirjoitin uuden suunnitelman Deezmon laihdutukseen.

Lukekaa se tästä!

Katson taivasta, katson maata. Lumi on peittänyt eiliset lehtikasat ja pilvet ovat auringon yllä. Tuuli kuljettaa kylmän ilman kasvoilleni ja tunnen poskieni jäätyneen. Katson kelloa ja huomaan viisareiden hidastuvan. On kylmä ja tunnen ajattoman tunteen. Kaikki on paikallaan. En kuule linnun laulua, en autojen ääntä enkä omaa hengitystäni. On hiiren hiljaista. On kylmä

Askeleeni painautuvat paksuun lumihankeen, jätän jalanjälkeni maailmaan. Pian huomaan niiden jäätyneen ja siihen ne jää. Yritän niitä talloa, mutta ne pysyvät samana kuin hetki sitten kun ne tein. Mikään niitä ei voi enää muuttaa, olen ne jo ottanut eikä paluuta ole entiseen.

Joki ei ole vielä jäässä. On talven ensipakkaset ja joki virtaa aina vaan. Kuuntelen sen hiljaista juoksua pitkin kylää. Vesi virtaa niin nopeasti ettei se ehdi jäätyä. Itsekin jäädyn, joten en ole yhtä nopea kuin joen virta. Minun pitäisi olla nopeampi, silloin en jäätyisi. Jatkan matkaa sillan päähän ja sieltä käännyn kannoilleni takaisin.

Istun hiljaa portailla ja tuumailen. Jalanjälki on jäässä, joki ei. Nenänpääni on jäässä, joki ei. Luonto on hiljainen, mutta joki ei. Miksi joki on niin erilainen kuin kaikki muut? Joki on suuri, kylmä ja nopea. Se on erilainen. Luontokin on suuri mutta se on paikallaan. Jalanjälki on pieni ja paikallaan. Ne jäätyvät nopeasti, joki ei. Miksi niin? Joki virtaa elämää, kylmää, jäätävää elämää. Jalanjälki edustaa elämää, taakse jäänyttä elämää. Luonto heijastaa nykyisyyttä elämää, kaiken kestävää. Luonto säilyy mutta muuttaa muotoaan, jalanjälki säilyy ainiaan. Entä joki? Säilyykö se? Ainakin niin kauan kuin siinä on vettä, silloinhan se olisi vain syvä monttu jos siinä vettä ei olisi.

Johtopäätöksiä? Moni asia jäätyy, mutta se voi olla hyväksikin. Jalanjälki on jäässä eikä sitä voi muuttaa niin kuin historiaakaan tai elämäämme. Luonto on jäässä, se vain on. Joki virtaa ja se on kuin oma veremme, joka virtaa vaikka nenäkin olisi jäässä! Eli siis, antaa jalanjäljen jäätyä, luonnon myös ja antaa sen joen virrata kuten virtaa veri suonissamme! :)

Deezmon Laihdutuz on saanut taas uuden kirjoituksen!
Käykää lukemassa se täältä!

Katson sormeni rinkuloita, niin pieniä ovat ja niitä on niin monta. Mitä jos ihmisen iän voisi lukea sormenjäljestä? Millainen sormenjälki vastasyntyneellä olisi? Entä 99 vuotiaalla? Miten ne kaikki rinkulat mahtuisi niin pieneen sormenpäähän? Siihen tarvittaisiin suuren suurta suurennuslasia! Tai kenties mikroskooppia?
Miksi osa ihmisistä ovat niin viisaita ja osa niin tyhmiä? Itse olen varmaan joissain asioissa se tyhmin kun taas joissain se melko viisas... Mikä tekee ihmiset niin erilaisiksi? Mitä jos kaikki olisivat yhtä viisaita...tai yhtä tyhmiä? Ei ole kuulemma yhtään tyhmää kysymystä, on vain tyhmiä ihmisiä... Niinhän se taitaa olla. Jokainen on hyvä jossain - ja samalla huono jossain!

Maailmassa on paljon asioita, joista emme vielä tiedä. Kaikilla on jotain salaisuuksia, joista kukaan ei tiedä - tietävätkö ihmiset itsekään itsestään kaikkia? Ei kai. Itsellänikin taitaa olla niin paljon salaisuuksia, ettei edes oma mieleni niitä saa kiinni saati sitten ymmärrä niitä! Ihminen tietää niin vähän. Ja toisaalta niin paljon ja aivan liikaa...

Jos vain elettäisiin tässä hetkessä ja mietitään huomista vasta huomenna! Ja ei tarvitse tietää kaikkea, ei naapurikaan tiedä! Saati sitten Sinä itse...

Elämme sovussa
Luojan suojassa

Emme pelkää pahaa
emme pimeää iltaa

Haluamme rauhaa
iloa ja rakkautta vaan!

Emme kiellä onnea
emme toivoa

Haluamme auttaa lapsia
haluamme heidän tietä valon kävellä!

Emme estä kesää
emme talveakaan

Kylmänä
paleltaa

Illalla
pelottaa

Haluamme teitä peitellä
peitoilla helliä

Haluamme rohkaista pieniä
illalla valon sammuttamaan

Olemme mekin pieniä
Luojan Enkeleitä!

Jep, jep! Vaaleanpunaista tänään... Ostin sitten semmoisen vaaleanpunaisen karvalakin ja sateenvarjon. Noh, huomasin sitte vasta kotiin päästyä että sateenvarjossa olikin pupun kasvot ja suloiset ulkonevat korvat! =P Nooooh... Naapurit saavat hyvät naurut seuraavan kerran kun sataa ja kävelen vesisateessa vaaleanpunainen karvalakki päässä vaaleanpunaisen pupu-sateenvarjon alla! =P Eipä tuo mitään... Söpöä se on! ;)

Jep jep! Tästä se lähtöö... Virkkaamisen ihmeellinen maailma! Muutaman päivän olen taistellut erinäisten lankojen ja solmujen kanssa ja tänä päivänä ne ovat tulleet osaksi minua! Ihan kirjaimellisesti... Tänä päivänä onnistuin löytämään oikean langan, oikean virkkuukoukun ja oikean ASENTEEN! =)) Tästä se peitto syntyy!
Virkattu peitto on juuri tuloillaan! Teen siihen sellaisia raidanpaloja ja lopuksi sitten jollain ihmeellisellä (en tiedä vielä kuinka osaan, mutta äiti neuvoo! =)) tavalla saatan nuo kohtalotoverit yhteen ja he elävät loppu elämänsä sulassa sovussa toistensa silmukoissa! Ja kaiken lisäksi, peitto on naismies - eli sopii sekä miehelle että naiselle! =) Tai pojalle tai tytölle! ;) Joten peitto käy kenelle vain! =) Enää tarvitsee vain aikaa...aikaa...aikaaaaa.... ja silmukoiden solmintaa, solmujen ratkontaa, koukun lävistyksiä, huulen puraisuja, unettomia öitä ja TADAAA! Peitto on valmis! =)
Sitä odotellessa...
*kuuntelee mielessään soivaa musiikkia, ken tietää mitä...*

Tämä kirjoitus ei oikein liity millään tapaa tuohon otsikkoon, kunhan vain ajattelin... Porsas on suuri ja ruma ja sillä on paljon elämän kokemusta, possu on pieni ja söpö ja rasavilli eikä juuri ole maailmaa nähnyt... Kumpi minä olen?

Istun taas koneeni äärellä miettimässä maailman menoa. Ulkona on paljon lehtiä ja pitäis haravoida kun tulee vieraita mutta kun niitä vieläkin tippuu puista niin turha itseään vielä vaivata asialla...

On paljon tekemistä, mutta ei tiedä mitä tekisi. Ei tiedä pitäisikö tehdä tuota, vai sitä tai kenties sitä mihin viimeksi jäin? Kun olin ihan kokonaan työtön, niin ei ollu yhtään mitään tekemistä ja nyt yht'äkkiä onkin työelämävalmennuksessa ja kotona kaikki on hujan hajan ja pitäis kaikkea tehdä...

Onko käsityönteko tarttuvaa? Suuressa Tuvassa ainakin on! (Suuri Tupa = nimitys vanhempieni talolle, kun ei sitä enää kodiksi voi sanoa kun asuu miehensä kanssa jo pellon toisella laitaa...) Suuressa Tuvassa ne käsityöt syntyy! Nytkin siellä oli paljon tuoreita villasukkia ja muita ja muutama keskeneräinen asiakin... Sisko ja äiti tekee töitä, ehkä se sitten tarttui myös minuun? Neliön tein, en tiedä mikä se on mutta ENSIMMÄINEN sitten yläasteen, jonka sain jopa valmiiksi! =) Kai sitä vois vaikka patalapuksi kutsua, mutta kattilaa siihen ei voi laittaa kun se on tehty villasta ja sehän PALAA!!! Nojaa... Kai minustakin tuli sitten pienehkö käsityöharrastelija! Autoin tänään jopa erästä naista etsimään kaupasta oikean kokoisia sukkapuikkoja, tarkkana tyttönä huomasin ne ja autoin. Oli se ihan mukavaa auttaa ihmistä! =) Komian kiitoksenkin sain! ;)

Asiakaspalvelu... Ehkä sitäkin voisi joskus tehdä jos vain olisi varma että tietää kaiken siitä, mitä myy. Olen huomannut nyt tuolla harjoittelussa ollessani että ei se niin vaikeaa varmaan ole... Pitää vain ensin opetella asiat kunnolla niin on varmempi olo ja asiakkaatkin tykkäävät! =)

Kahville pitääs mennä.
Taas kirjoitus vähän venähti...
PS. TAAS yks hiiri loukussa! =O IIIIIIIIIIIKKKK!!!!     Hiiri -->    <:3=~

Joskus kun etsii jotain, ei löydä mutta kun sitten lopettaa sen etsimisen, se löytyy! Olin kadottanut tavaroita kun muutimme ja nyt niitä sitten alkaa taas löytymään kun ei enää niitä kaipaa: tuhannet, miljoonat keltaiset, vihreät ja oranssit muistilaput siellä vain odottivat että joku ne löytäisi! Ja niin kävikin... www.hobbyhall.com luki jossain paperissa, miksi edes kirjoitin sen sinne joskus? Tai... "Juustokakku", mitä ihmettä!?!?! Taisin joskus katsella elokuvaa tai sarjaa ja näin siinä ihanan maukkaan näköisen juustokakun ja pistin sen ylös jotta voisin joskus itsekin koittaa sitä... Noh, mitä enää teen tuolla kyseisellä lapulla? EN MITÄÄN! Siltikin se on edelleen siinä laatikossa, mistä sen lösinkin... Ehkä sitä voisi kokeilla joskus toisenkin kerran! Tai sitten EI! Tiedä häntä...
Jos vain tuhoaisin kaiken enkä enää kaipaisi niitä. Polttaisin kaikki kamat ja aloittaisin puhtaalta pöydältä... Mitä se hyödyttäisi? EI MITÄÄN! Ehkä sittenkin tuhoan vain ne jotka ovat tuhoamisen arvoisia... Voisin tehdä tietokoneelle semmoisen "Deezmon hakemusto" -tiedoston, johon kirjoittaisin jokaisen muistilapun ja paperin palan mitä vain olen löytänyt... Voisin lajitella ne kategorioihin ja ne olisi helpompi löytää! "Reseptit", "Elokuvat", "Runot" jne... Kaikki olisi samassa tiedostossa! Veisi huomattavasti vähemmän tilaa kuin ne paperin palaset! Mutta toisaalta, niitä on mukavempi hypistellä kun ne on ihan "aitoa" materiaalia ja silloin se tuntuu myös että se ON. Pääsemmekö koskaan paperittomaan yhteiskuntaan? Voiko esimerkiksi sairaala koskaan olla paperiton sairaala? Ken tietää... Vanhasta tavasta on vaikea päästä eroon! Sitä täytyy vain harjoitella...
Ehkä pienin vauvan askelein: tänään heitän pois yhden paperin, huomenna ehkä jo kaksi... Ylihuomenna saatan heittää vielä enemmän! Entä mitä ensi kuussa sitten? Kuka tietää... Hitaasti kun etenee, tulokset pysyvät paremmin!

Tämä tältä päivää... Ehkä huomenna mietin tätä kaaosta lisää! (kaaosta on konkreettisesti niin pöydällä kuin jaloissanikin, mutta niin myös ajatuksissani. Ehkä saan ajatuksetkin joskus arkistoon ja kaiken A:sta Ö:hön tai sitten en... Ainakin jotain järjestelmällisyyttä edes!!!)