”Olet kirjailija. Pystyt tekemään mitä vaan, koska olet kirjailija. Pystyt lentämään, pystyt toteuttamaan kaikki toiveet niin sinulle itsellesi kuin muillekin. Et ole mikään turha, koska olet itsenäinen kirjailija. Voit olla köyhä, rikas tai ahne, mutta olet aina kirjailija. Se ei poistu, ei häviä, sillä sinä olet ollut sitä aina ja tulet aina olemaankin. Olet syntynyt kirjailijaksi ja kuolet sellaisena ja juuri sellaisena sinut muistetaankin. Voit tehdä mitä vaan kirjailijana ollessasi. Voit ostaa veneen, antaa sen lopulta ilmaiseksi ystävällesi. Voit pakata laukun ja lähteä matkaan. Voit kulkea pitkin valkoista hankea, pitkin punaista merta. Voit lentää tuulen lailla, voit rakastua kauniiseen esineeseen: tuoliin tai pöytään. Voit kirjoittaa minkälaiseen paperiin haluat, koska olet kirjailija. Se ei poistu sinusta, se pysyy. Olet kirjailija ja kaikki sen tietävät. ”

Näin sanoi kerran eräs mies minulle. Hän taisi olla oikeassa sen suhteen. Olen kyllä kokeillut lentämistä, mutta en pitänyt siitä. Olin kerran rikas enkä pitänyt siitäkään, joten annoin kaikki rahani ja omaisuuteni köyhille, joten minusta itsestäni tuli sellainen. Olen onnellinen, koska voin olla mitä vaan, olenhan kirjailija. Tarvitsen vain vähän pientä inspiraatiota ja olen valmis mihin tahansa. Mutta sitä ennen katson ulos ikkunasta, näen syksyn kurjuuden. Se on masentavaa, mutta kun katson eteeni, näen maljakossa kukkia, joten onnellisuuteni palaa taas. Suljen silmäni ja kuulen taustalla soivan musiikin. Musiikki saa minut valtaansa ja minulle syntyi inspiraatio, aloin kirjoittamaan tätä…

Lähdin kauas pois etsimään inspiraatiota. Jätin perheeni, ystäväni ja kaikki sukulaiseni, lähdin yksin. Matkalla tapasin erilaisia ihmisiä ja erilaisia kulttuureja. Ratsastin intiaanien kanssa, puhalsin savua ilmaan poppamiehen kanssa, söin vangin ihmissyöjien kanssa, taistelin krokotiileja vastaan suuressa sademetsässä, uhmasin jumalia Kreikan temppeleissä, häpäisin heitä. Luulin jopa nähneeni kaiken, mutta olin väärässä. Matkani loppui vanhalle rauniolle, joka oli ollut ennen erään kreikkalaisen jumalan pyhä temppeli. Siellä oli eräs kaunotar. Rakastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Hän oli niin kaunis, että kaikki maailman naiset jäivät hänen kauneutensa varjoon. Kysyin jopa hänen kättä hänen isältään. No mies tietenkin suostui, kun olinhan ollut heille niin ystävällinen. Mutta valitettavasti… Tyttö oli patsas, niin oli hänen perheensäkin. Sain hänestä suuren inspiraation ja aloin kirjoittaa kirjaa. En vielä tiedä kuinka saan sen loppuun, mutta yritän kuitenkin. Tälläkin hetkellä istun hänen juurellaan ja suutelen hänen kylmiä ja kalpeita varpaitaan toivoen, että voisin siten muuttaa hänet eläväksi. Ehkä toiveeni vielä jonain päivänä täyttyy. Toivon sitä tosiaankin…