Kuulen myrskyiset huminat, synkän yön kuminat. Petollinen on taivas, synkät pilvet pelottavat. Yksikseni yössä istun, mietteitä yöhön heitän. Ovat salamat kaukana, on tuuli hurjana.
Minä vain istun tässä, yksin hytissä.

Yön hetket julmat, niin kamalat ja kurjat. Ketään ei seurana, ei ketään vierellä. Vain minä ja myrskyinen yö, tähdet ja valoton yö. En kuule ihmisiä, en kuule heitä. Ovat jo ehkä nukkumassa, rauhassa unia katselemassa.
Minä vain istun tässä, yksin hytissä.

Ikkunat ovat pienet, musta yö ne on nielleet. Ei hetkeä hiljaisuutta, vain tuulta ja myrskyisyyttä. Keinuu, keinuu, laiva vain keinuu. Ei voi olla paikallaan, keinuu aina vaan. Pää ihan pyörii, vikkelästi kaikki hyörii. Ees taas lamppu heiluu, laiva se keinuu. Jakkaralla istun, kädet rinnalle ristin. Vaappuu tuoli, huojuu hytti. Ei yöstä hiljaisuutta, ei yhtään unelijaisuutta.
Minä vain istun tässä, yksin hytissä.

Ehkä kaikki loppuu joskus, ehkä se myrsky haihtuu pois. Sitä jään odottamaan, yksin istumaan.
Minä kun istun tässä, yksin hytissä...