Istun pimeässä yksinään, vain kynttilä seuranaan. Sen liekki lepattaa, tanssii musiikin tahtiin. Hiljaisuutta ympärillä, pimeyttä synkkyydellä. Ei minua pelota.
Katson ikkunaa, siellä en näe mitään. Ei ole lunta ulkona, pimeyttä ja tummaa taivas alla. Naapurista kuuluu naurua, iloista ja onnellista. Siellä paljon ihmisiä on, täällä on vain yö loputon...
Hiljaa makaan sohvalla, tumman punaisella. Kirjaa kädessä pidän, nyt valo jo katossa palaa. Sen kirkkaus sokaisee, mutta sen valo rauhoittaa. Nyt en ole enää yksin, on kirja kanssani. Siihen uppoan...
Oli kaunis päivä tämä. Tuo kahden ihmisen tulevaisuuden ensimmäinen päivä. Tänä päivänä he sanovat "Tahdon" ja sen jälkeen he ovat yhdessä...ikuisesti. Tuona kauniina päivänä, heitä juhlivat perheet, suvut myös. Ystävät, tutut kaukaakin ovat tulleet onnittelemaan. Ei päivä voi mennä pieleen, rakkaus ilman täyttää ja sitä he juhlivat! Tuo prinssi satujen, neito valtakuntien, he yhdessä nyt matkansa taittaa, ei ole elämä enää yksinäistä. He yhdessä kaiken jakavat: surut, murheet, toivon, rakkauden, uskon... Tuota päivää he eivät unohda, ei ikinä. Siitä on muistutus sormessa: kirkas ja loistava! Nyt hekin unten maille ratsastavat, tuo prinssi satujen...ja prinsessa valtakuntien!