Löysin tänään laatikollisen novellin alkuja... Mihin se inspiraatio niihin katosi? Taisi kadota sen laatikon mukana... Kumpa vain se löytyisi niin kuin löytyi se laatikkokin! Luin niitä ja silmäilin, novelleja - alkuja niistä jotka eivät koskaan päässeet "julkisuuteen" tai edes loppuun asti...

Miksi inspiraatio katoaa? Pitäisi vain ruveta kirjoittamaan ja antaa ajatusten kulkea niin kuin silloin joskus... Silloin pystyi kevyesti kirjoittamaan tuntia lopettamatta mutta nyt... Hyvä kun edes näin lyhyen kirjoituksen keksii! Ehkä kaikki "ideat" ovat jo menneet tai sitten niitä ei edes ollut... Aivan kuin olisi lukenut elokuvia tai nähnyt unia... Suurin osa varmaan juonsi juurensa juuri elokuvista, omista haaveista, unelmista ja unista.... Mikä sitten on totta? - Todellisuus tietenkin! Pitäisi ruveta elämään eikä vain haaveilemaan ELÄMÄSTÄ! Nyt elämäni on täällä....rakkaan kainalossa ja keittiö/olohuoneessamme, jossa monet illat vietämme hyvän (tai pahan) ruoan tuoksuissa ja elokuvia katsellen.....ja pieniä miehen projekteja katsellen...
Ehkä tämä olikin se minun unelmani? Ehkä tämä on sitä mutten näe sitä niin tarkasti koska se on ihan tuossa... silmieni edessä! Joskus ihminen sokeutuu ja huomaa vasta sitten että näkö onkin merkittävä! Ehkä tässäkin on kyse siitä - en vain ole sitä huomannut, että minulla on kaikki........... Mies...... Noh...... Töitä ei ole mutta hyvä että miehellä edes on ;) ja terveys, ei pidä sitä unohtaa! Jotkut istuu pyörätuolissa lopun ikää tai ovat muuten heikossa kunnossa.... Onni on että on terve!

Onni.
Onni on oma elämä! =)

Nytkin se inspiraatio iski.... Ehkä se sieltä vielä joku päivä löytyy kokonaan! Sitä ennen... keskitytään olennaiseen: ELÄMÄÄN! :)
Nauttikaa elämästänne!